Ensimmäisen finaaliottelun jälkeinen sunnuntaiaamu valkeni jäykkänä. Joka paikkaa kivisti, ja olo oli kuin olisi junan alle jäänyt. Onneksi tämä oli kuitenkin osattu ennakoida, ja JRCL oli sopinut palauttavan treenin. Eikun siis uikkarit kassiin ja kohti Aalto Alvaria!
Puolenpäivän aikaan paikalla oli joukkueellinen innokkaita, ja enemmän tai vähemmän tyylikkäitä uimareita. Siitä vain sitten pukuhuoneisiin ja suihkun kautta(!) altaaseen. Ensimmäisenä vuorossa oli uintia. Matkan, tyylin ja radan sai jokainen valita itse. Osa olikin päässyt vasta alkuun, kun nopeimmat tulivat jo vastaan. Tyylipisteitä ei jaettu, kun jokainen polskutteli eteenpäin valitsemallaan tavalla, ja pian alkoikin jäsenet rentoutumaan mukavasti.
Uinnin jälkeen valjastimme itsemme vesijuoksuliiveihin, ja alkoi hurjatahtinen polkeminen altaan päästä toiseen. Anonyymin kommentti Outin tempoamisesta; ”Sä meet ihan samalla tyylillä ku kentälläkin...ja samaa vauhtia! ” No, huumori sikseen. Sen verran uhkaavalta näytti vesijuoksulinjamme, jotta samaan aikaan ei altaaseen uskaltautunut kuin yksi pontevasäärinen nuorimies.
Vesijuoksusta meidät pelasti sireenin ääni, joka toi ilosanoman aaltokoneen käynnistymisestä. Pikkulapset olivat pantanneet uima-alustoja jo aamusta asti, joten meidän hennot neitoset joutuivat selviytymään tyrskyistä aivan omin avuin. Forwardit sentään saivat varastettua itselleen piskuisen pelastuslautan, jonka reunoista jokainen piti kiinni rystyset valkeina. Taisipa jollain olla apuna kellukkeetkin.
Aalloista selvittyämme päätimme huilata porealtaalla. Sieltä löytyi myös mukava pieni vesiliukumäki. Kumma juttu sinänsä, että osa tytöistämme jäi hieman jumiin. Onneksi Satulla oli ongelmaan oiva ratkaisu; ”Mie jään siihen alkuun hetkeks poikittain keräämään vettä, niin sitten luistaa!” Ja voin sanoa, että kyllä luistikin..;)
Porealtaassa loikoillessamme aloimme suunnittelemaan ruokailua, ja Danny sai osakseen ikuisen rakkauden ehdottaessaan Pizza Raxia. Joukkuetovereiden kuvailut notkuvista ruokapöydistä ja rajattomasta ruoan määrästä sai osan forwardeista niin sekaisin, että lähtöä piti alkaa tekemään heti. Maltoimme kuitenkin vielä sen verran, että halukkaat ehtivät käydä esittelemässä taitojaan (ja allekirjoittanut taitojen puutettaan) hyppyaltaassa.
Pizza Rax ei ole ehkä ottanut huomioon sitä, että sinne saattaa löytää tiensä nälkäinen naisten rugbyjoukkue. Vaikka olenkin nähnyt elämäni aikana jos jonkinmoista ruokajuhlaa, osoitti joukkueemme jo heti ensimmäisellä ruoanhakukierroksella, että nyt sitten syötäisiin ja kunnolla. Ja kylläpä se olikin ihanaa! Ja kaikkea sai syödä! Tanja antoi meille tavoitteeksi 3000 kaloria, ja uskon että tavoitteet saavutettiin ja osa taisi ne kirkkaasti ylittääkin..;) Pehmiskone lauloi ja tytöt hymyilivät. Onnistuneen ravintolareissun kruunasi vielä se, että aulassa oli sellainen kone josta sai ostaa superpalloja. Tunnelma oli kuin suuremmassakin karnevaalissa!
Sittenpä olikin jokaisella jo aika lähteä omiin hommiinsa, vaikkakin osa jäi jo suoraan odottelemaan JRC:n hallituksen kokousta. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, ja elämä maistui oikein makoisalle. Tyttöjen kanssa puhuimmekin, että tuollainen palautuspäivä hyvin nukutun yön jälkeen on ehdottomasti yksi parhaista tavoista juhlia hyvin mennyttä peliä. Ja täytyy sanoa, että vedessä puljaaminen auttoi palautumisessa huomattavasti! Kiitos koko joukkueelle mahtavasta päivästä! =)
Outi ”Pommi” Puupponen