Ensimmäinen Rugby-turnaukseni ikinä! Lähdimme pikkubussilla Helsinkiin päin klo 7 aamulla, eikä aikaista aamuherätystä yhtään helpottanut se, että olin koko edellisen yön valvonut ja jännittänyt. Niinä hetkinä, kun nukuin, näin unta Rugbysta ja taktiikoista, mitä pitäisi kentällä tehdä. Harmi vaan etten aamulla enää muistanut noista yöllisistä kuvioista mitään, eihän sitä tiedä, miten innovatiivista peliä olisinkaan pelannut…
Joka tapauksessa matka alkoi mukavasti ja saimme Siirin kanssa oppia Mikiltä siitä, mitä meidän pitäisi kentällä tehdä. Järkytyksen hetki koitti, kun Renkomäen ABC:llä pysähdyttyämme sain kuulla, etteivät bäkit saa syödä ennen otteluita muuta kuin salaatinlehtiä. Siis salaatinlehtiä aamiaiseksi! Päätin uhmata määräystä, ja söi Mikkikin pullan, että niin!
Matkalla rampa managerimme erotettiin tehtävistä, mikä kuitenkin oli mahdotonta, sillä hän oli hetki ennen erottamista irtisanonut itsensä(vai mitenpäin se meni?). Kun puheet alkoivat kääntyä managerin teloittamiseen matkagiljotiinilla, alkoi minua jännittämisen sijaan alkaa jo hieman pelottaa. Onneksi giljotiini olikin jäänyt kotiin.
Pääsimme onneksi perille Helsinkiin ja managerikin erottamisestaan ja irtisanoutumisestaan huolimatta hoiti hommaansa antaumuksella koko turnauksen ajan. Sää oli superkesäinen ja aurinkoinen ja nestettä kului. Onneksi juomatyttömme Heta ja Kaija olivat ripeitä. Aluksi lämmittelimme ja seurasimme päivän ensimmäistä peliä, jossa Outi ja Mikki olivat auttamassa. Sitten tulikin meidän vuoro.
Ensimmäinen pelimme TRC:tä vastaan sujui aika mukavasti ja voitimmekin heidät. Pientä jännitystä aiheutti tärkeän pelaajamme Dannyn loukkaantuminen, jolloin minun Mikin ja Dannyn loistava kuvio meni pieleen (Danny syöttää Mikille minun ohi, hehJ) Peli oli sopivan rento ja tasaväkinen, ja jännitys alkoi poistua.
Toinen pelimme WRC:tä vastaan olikin sitten ihan hurja ja itse voin sanoa olleeni ihan pihalla nopeiden Warriorsien ja vaihtuvien bäkkikavereiden vuoksi. Ja se pelihän me hävittiin varmaan sata-nolla. Kuitenkin kaikki tuntuivat olevan tyytyväisiä pelin jälkeen, sillä olimme yrittäneet ja tehneet parhaamme ja, mikä parasta, parantaneet peliä koko ajan!
Siinä olivat pelit meidän osalta, Seda jäi vielä auttamaan muita viimeiseen peliin, jonka jälkeen aloimmekin valmistautua kotimatkaan. Kotimatkalla kävimme läpi tunnelmia ottelun jälkeen ja pelasimme Kuka ottaa minkä annoksen Hesessä-peliä. Tällä kertaa aliravittu bäkkikin sai luvan kanssa syödä oikean hampurilaisannoksen ilman salaatinlehtiä!
Kaiken kaikkiaan ensimmäisestä nähdystä, saati pelatusta Rugby-pelistäni jäi mahtavat fiilikset. Opin valtavasti ja aloin jo hieman tajuamaan, mitä Rugby on. Mitään aavistustakaan minulla ei ole, mitkä olivat pelien loppunumerot, mutta väliäkö tuolla. Kiitos peleistä tytöt!